Viime viikon torstaina treenattiin jälleen omatoimisesti seuraavaa kouluttajaltamme saatua rataa.

Ylin rata onnistui yllättävän hienosti. Pöytä meni yllättävän hyvin, vaikka sitä ei olla juuri harjoiteltu, ja pääsin hyvin etenemään pöydältä 3. esteelle ohjaamaan. Targetti 7. esteen takana auttoi loppusuoraan.

Keskimmäinen ratakin saatiin tehtyä ensimmäisellä kerralla heti oikein, vaikka 4. ja 5. kaarre meni ensin aika pitkäksi. Hiomalla saatiin kaarre tiukemmaksi. Hyvin poju haki putkeen jo heti 5. esteeltä asti.

Alin rata tuntui etukäteen vaikealta, mutta poju yllätti menemällä sen hienosti oikein heti ensimmäisellä kerralla. Ei mitään ongelmia saada poju päydän ohi ensimmäiseltä putkelta toiselle. Nyt osattiin tehdä kaarre 9-10 jo heti ekalla kerralla oikein.

Lauantaina oltiin agilitykisoissa Järvenpäässä. Molemmilla radoilla kohtaloksi koituivat varastaminen lähdössä ja kepit yllättäen, vaikka näitä molempia ollaan harjoiteltu koko kesän niin maan perusteellisesti. Kepeistä otan vastuun niskoilleni, sillä ryntäsin taas kuulemma kepeille silminnäkijän havaintojen mukaan. Ensimmäisellä radalla homma tyssäsikin sitten siihen, ja loppurata meni ihan lekkeriksi. Toisella radalla varastaminen aiheutti sen, etten pysynyt Tepon perässä ja se juoksi kolmannen esteen ohi. Samoin poju ei odottanut kontaktilla (vaikka on näitäkin koko kesä harjoiteltu!), ja taas jouduin ajamaan koiran kiinni enkä muistanut pysäyttää omaa vauhtiani ennen keppejä. Sitten kepeiltä poju meni niin sukkelaan putkeen, että minulla meni sen jälkeen pasmat ihan sekaisin enkä ehtinyt tehdä suunnittelemaani persjättöä. Siinä vaiheessa poju alkoikin sitten seurata reunalla katselleita haukkuja.

Ensimmäiseltä radalta tulokseksi hylkäys ja tokalta 10. Ei mikään huippusuoritus kummaltakaan, mutta sain sentään taas itsestäni irti parin kuukauden tauon jälkeen ilmoittaa meidät kisaan. Tepolla oli hurja vauhti päällä, ja se tuntuu olevan kunnossa. Putket menivät hyvin, ja silminnäkijä kommentoi kaarteiden menneen tosi tiukasti!

Viime viikon tiistaina oltiin Hämeenlinnassa tokokokeessa ja vihdoin tärppäsi se viimeinen 1. tulos. Pisteitä saatiin liikkeistä seuraavasti:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 7,5
Seuraaminen taluttimetta 7
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6
Luoksetulo 8,5
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 8

Pisteitä yhteensä 166,5 ja sijoitus 4.

Tuomari oli kyllä aika kiltti Tepolle. Paikalla makaaminen oli äärimmäisen levotonta: piippasi kun jätin pää pyöri kuin väkkärällä, viittä vaikke ryömi ja taisi vähän häärätä peräpäänsäkin kanssa. Itse olisin antanut korkeintaan 7 pistettä moisesta. Seuraamisessa oli tyypillinen ongelma: alku aivan erinomaista, mutta puolivälin jälkeen kiinnostus lopahtaa. Maahan meni seuraamisesta ensimmäisellä käskyllä, mutta pisteitä meni liian korostetusta käskystä ja hidastamisesta seuraamisessa ennen käskyä. Luoksetulo oli jälleen Tepolle tyypillinen "rakettisyöksy", joka päättyy volttiin noin pari metriä takanani.

Parin viikon päästä  startataan avoimessa luokassa, joten viime torstaina piti tarkistaa, missä vaiheessa avoimen liikkeet ovat. Paikkamakuuseen saatiin kaverikin, ja Teppo pysyi tosi hyvin paikallaan. Itse asiassa avoimen paikkamakuussa se on rauhallisempi, koska sen pitää seurata missä olen. Tosi jättäessä jälleen piippasi.

Nouto ja estehyppy ovat aika hyvässä jamassa, mutta saapa nähdä, pysyykö nouto kasassa häiriössä. Kaukokäskyissä saimme häiriöapua, ja yllättävän hyvin sujui, vaikkakin vaihdot ovat hitaita. Suurin ongelma on luoksetulon pysäytys, jota täytyy nyt alkaa tosissaan harjoitella myös liikkeenä.

Kesäloman agitreenit ovat olleet omatoimitreenejä kouluttajamme treeniradoilla.

14.7. kentällä oli kuitenkin valmiina seuraava viritys, jota kokeilimme ennen varsinaista rataa.

Näytti niin helpolta ja suoraviivaiselta, mutta toisin kävi. Ensi yritin valssausta ennen keppejä, eikä onnistunut millään. Taisi olla taas valssin paikka kateissa, sillä Tepolla meni joka kerta kepeille meno aivan lukkoon ja päädyttiin turhauttavaan räksytykseen. Sitten kokeiltiin mennä kepit niiden vasemmalta puolelta ja tehdä takaaleikkaus keppien jälkeen. Muuten sujui hyvin, mutta koira kääntyi aina takaaleikkauksen jälkeen hypyltä vasemmalle eikä oikealle seuraavalle esteelle. Muistelen, että samantyyppinen tilanne oli vesikoiraleirillä keväällä Rannikon radalla, enkä silloinkaan ymmärtänyt missä meni vikaan. Loppupätkä radasta oli muuten suoraviivaista, mutta miten ihmeessä onnistuinkin ohjaamaan Tepon joka kerta putken väärään päähän? Olisinko sitten lähtenyt liian aikaisin kääntymään jo radan jatkolle.

Seuraavana oli kouluttajamme rataharjoituksia, joissa haasteena olivat hankalat kepeille menot.

En saanut kyllä tästä kulmasta onnistumaan kepeille menoa muuta kuin tosi kökösti hidastamalla koiran vauhdin ja kuljettamalla kepeille.

Tämä onnistui paremmin, koska hyppy oli toisin päin ja sain kaarrettua Tepon loivassa kaaressa kepeille. Tosin tarkoitus ei varmaan ollut turhan isoja kaarteita tehdä. 6. esteeltä 7. esteelle tehtiin taas tosi kökösti hidastamalla vauhtia ja kuljettamalla.

2-3-4 ja 8-9-10 kieputukset olivat vaikeita. Saatiin kyllä tehtyä, mutta jotenkin tosi kökösti ja töpättiin useita kertoja. Yllättävää kyllä tuo ensimmäinen takaakierto saatiin aina jotenkin tehtyä, mutta sitten 3. ja 9. esteet hauva juoksi ohi. Jotenkin tuntui, ettei oma asema ollut ihan hallussa, ja taisin jotenkin jumahtaa paikalleen takaakierrettävän esteen eteen, niin että ohjaus 3. ja 9. jälkeen meni jonkinlaiseksi huitomiseksi.

21.7. harjoiteltiin seuraavan näköistä rataa.

Ensin ajattelin, että 1-2 olisi ollut ongelmallinen, mutta sehän sujui kuin leikki, kun asetin Tepon oikeaan asentoon starttiin. Sen sijaan jälleen kompastuskiveksi osoittautui tuo kieputus 4. esteeltä 5. esteelle. Kun lopulta sain Tepon 5. esteen yli, se kyllä haki kepit erinomaisesti,  ja loppurata sujui helposti.

Tällä radalla yritin jättää Tepon yksin A-esteen taakse, ja mennä itse esteen 2 taakse. No ei onnistunut millään: Teppo kiersi systemaattisesti A:n ohi. (Tätä tultiin sitten kyllä harjoittelemaan uudelleen avustajan kanssa toisella kertaa). Kohta 4-5-6-7 oli sitten se ongelmakohta. Varsinkin 4. esteeltä 5. esteelle. Näyttää siltä, että heti kun matka esteiden välillä hieman kasvaa, niin silloin tulee ongelmia ja joudun turvautumaan koiran hidastamiseen ja kuljettamiseen. Tässä varmaan jään liian kauaksi aikaa 4. esteen luo, jolloin tulee ongelmia. Lisäksi sijoittauduin luultavasti aivan turhaan 4. esteen keppien puoleiseen päähän, kun olisi pitänyt jäädä 3 ja 4 väliin. 6. esteen ohjasin sen oikealta puolelta, jolloin ongelmaksi tuli esteen 7 jälkeiset kepit. Kepeille meno olisi ollut selvästi helpompaa, jos olisin ollut esteen 6 vasemmalla puolella. Yritin tehdä takaaleikkauksen ennen 7. estettä, mutta Teppo ei kääntynyt odotusteni mukaan vasemmalle, ja sitten hyppy 7 meni pitkäksi.

29.7. harjoiteltiin seuraavia ratoja:

 

Vasen rata: Ensin ajattelin, että näistä emme selviydy. 1. radalla yritin jälleen takaaleikkausta 3. esteellä, eikä 4. esteestä tullut yhtään mitään. Koira kääntyy näissä takaaleikkauksissani eri suuntaan kuin oletan. Sitten keksin jäädäkin lähemmäs estettä 1, ja ohjasin esteen 2 vasemmalta puolelta, jolloin 3. onnistui muitta mutkitta. 6-7 väli hankala, mutta saatiin tehtyä.

Keskimmäinen rata: Teppo pysyi hienosti startissa, koska ollaan niitä harjoiteltu nyt tosissaan. Annoin lähtökäskyn läheltä 3. estettä. Sitten tulikin tenkkapoo esteeltä 3 esteelle 4, mutta taas mentiin kököllä kuljettamisella. 4. jälkeen yritin takaaleikkausta, mutta ei toiminut. Valssi sen toimi.

Oikea rata: Ongelmakohtana 5-6-7, kun jostain syystä yritin sitä ensin 5. esteen oikealta puolelta. Kun keksin tulla vasenta reittiä, onnistui.

Näidän treenien lisäksi ollaan harjoiteltu kovasti startteja, kontakteja ja keppejä.

Näin hienosti sujuu jo kontakti, ja uutena käskynä on TASSU. Tosin vieläkin saa tehdä töitä, että Teppo tekisi homman silloinkin, kun itse liikun samalla eteenpäin.

Tuntuu, että Teppo yrittäisi mennä kujakeppien jälkeen keppejä vähän vähemmän hyppien, mutta hiomista varmaan vielä on.

Putkia poju on hakenut koko kesän tosi hyvin ja vaikka mistä kulmista ja aika kaukaakin. Alkaisikohan meidän putkiongelmat olla menneen talven lumia?

 

Kesän tokotreenit alkavat pikkuhiljaa tuottaa tulosta. Kiitos Annen hyvien ohjeiden ja reilun viikon mittaisten tunnarisulkeisten Tepolla alkaa olla jotain hajua, mitä tunnistusnoudossa pitäisi tehdä. Lähtötilannehan on ollut jo pitkään se, että Tepukka nappaa niin monta tunnarikapulaa suuhun kuin mahdollista ja pureskelee ne päreiksi. Viikon ajan on tehty sitä, että ison näkyvillä olevan tunnarikasan viereen on ruohon alle piilotettu oma kapula: toimii, sillä tokihan se piilotettu kapula on Tepon mielestä ollut paljon kivempi kuin näkyvillä olevat kapulat. Viime sunnuntaina tehtiin sitten vähän kokeenomaisempi (tosin seisoin lähellä tunnarikasaa, jottei poju liikaa innostu), ja kappas vain - oikea kapula löytyi!

Ruutua on myös treenailtu, ja se meinaa kyllä mennä aina vähän haukkumisen ja riehunnan puolelle. Nyt ollaan sellaisessa vaiheessa, että kaukaakin Teppo kyllä löytää ruutuun, kunhan teen lähettämisen vähintään puolimatkasta ruudun ja koiran väliä. Jos lähetän koiran rinnalta, Teppo jää edelleen noin metrin päähän ruudun etureunasta. Paikka on vielä muutenkin hakusessa, sillä Teppo jää yleensä liian etureunaan. Välillä kuitenkin onnistuu!

Ensi viikon tiistaina yritetään saada viimeistä alokasluokan ykköstä Hämeenlinnasta. Treeneissä kaikki sujuu, mutta toivotaan parasta, että kisoissakin onnistuttaisiin. Avoimen liikkeistä kasassa alkavat olla kaikki muut paitsi luoksetulo pysäytyksellä. Kaukot onnistuvat nyt ulkotreeneissä, kun ei ole häiriöitä, mutta nyt tarvittaisiin ehdottomasti liikkurin kanssa harjoittelua. Noutokin on vihdoin pulkassa, ja erityisen kiva Teposta on hyppynouto.

 

Eilen vietettiin Tepon 4-vuotissynttäreitä. Päivä alkoi aamu-uinnilla ja metsärymistelyllä. Melkein meinasi poju päästä jänisjahtiinkin, mutta onneksi emännän pupuskanneri toimi tehokkaasti.

Nakkikahvit nautittiin kahvila Kampelassa. Sitten vähän treenailtiin agilityä ja tokoa, jos nyt moista sähläämistä ihan treenaamiseksi voi sanoa. Otin nimittäin käyttöön superhyperpalkan, kurpitsapallon (teddykarvainen jättiläspallo, joka törähtää). Sen nähtyään pojun keskittymiskyky treeniin katosi täysin, mutta toisaalta tarvitseekos sitä synttäripäivänä nyt niin kovasti tehdä hommia.

Kaikista lahjoista mukavin oli - yllätys, yllätys - jalkapallo. Niitähän Tepolla ei olekaan kuin muutama varastossa!