Kesäinen ilmasto on houkutellut meitä Tepon kanssa metsän siimekseen ja meren rannalle. Kevätkirmausta on yritetty hillitä hakuryhmämme vesikoirakonkarilta saadulla ohjeella: systemaattisesti kutsu aina, kun koira on 10 metrin päässä ja supernamia naamaan! Tuntuu tepsivän: alkumatkan kun jaksaa toimia namiautomaattina, niin loppumatkasta Teppo jo itse jäi 10 metrin päähän odottelemaan. No, tilanne varmaan kyllä muuttuu, jos sattuu pupu juoksemaan kuonon edestä, mutta hyvä näinkin.

Meri on Teppoa kiehtonut heti jäiden lähdön jälkeen. Nyt haukkua ei enää saanut pidettyä vedestä erossa millään ja eiköhän tuo vesi näin lämpimien ilmojen jälkeen ole riittävän lämmintä. Ja uintiretken jälkeen luonnollisesti maistuu nakki Kampelan kahvilassa!