Viime torstaina menimme Tepon kanssa ensimmäistä kertaa bussilla Ojankoon agilitytreeneihin. Yllättävän hyvin matka onnistui eikä siihen kulunut edes tuntia. Sen verran tohotettiin Tepon kanssa reissaamisesta, että tietysti unohdin Sannan harjoitukset kotiin.
Kun muita treeniryhmäläisiä ei saapunut paikalle, piti sitten vähän improvisoida harjoituksia. Teppo oli pienen tauon jälkeen innoissaan. Kepit menivät superhienosti ja se haki niille yllättävän kaukaa Takaaleikkaukset putkea edeltävillä esteillä olivat lastenleikkiä ja kontaktit edelleen muistissa. Hieman enemmän harjoittelua vaati edelliskerran treeneissä harjoiteltu A-esteen ali kulkevaan putkeen meno.
Tunnin verran harjoiteltiin agilityä, välillä tauottaen. Sitten havaitsimme tutun vesikoiraporukan treenaamassa tottista, ja änkesimme samoihin treeneihin. Hyvää harjoitusta saatiin luoksepäästävyydessä ja paikallamakuussa.
Puolentoistatunnin rupeaman jälkeen läksimme kohti kotia. Kunpa olisimme käyttäneet hyväksi havaittua tuloreittiämme, mutta minäpä sain kuningasajatuksen kokeilla toista reittiä. Seurauksena oli tunnin vaellus Ojangosta Mellunmäkeen ja osittain vielä kaatosateessa! Aikaa kului puolitoistatuntia ja seuraavana aamuna Teppo ja emäntänsäkin olivat aivan reporankoina ja pääsivät hätäsesti sängystä ylös.
