Aamulla oltiin Hyvinkäällä agikisoissa. Molemmat radat tuntuivat aika vaikeilta. Ensimmäisessä radassa oli yksi meille aika vaikea putki ja kepit piti ottaa vaikeammalta puolelta. Yllättäen sitten tuo vaikea putki ja kepit menivät kuin vettä vaan, mutta toisena esteenä ollut pituus ja yksi aivan simppeli putki töpättiin ja saatiin 10 virhepistettä.

Toisella radalla oli peräti neljä putkeen menoa, joista pari aika pahaa, ja eikös Teppo mennyt ne! Sitten oli vielä aika paha renkaaseen ohjaus, mutta niin vaan poju meni siitäkin läpi, vaikka ei olla sellaisia muistaakseni koskaan harjoiteltu. Upeasti siis koko rata - paitsi viho viimeinen este, jonka ohi poju juoksi. Meikäläisen mokahan se oli, kun hyydyin kolmanneksi viimeisellä esteellä.

Treeniporukkamme oli hyvin edustettuna, sillä kisoissa oli kaksi treenikaveriamme ja vielä ohjaajamme koiransa kanssa. Ihan nappisuorituksia ei tällä kertaa tullut kellekään, mutta kaiken kaikkiaan radat olivat niin vaikeita, ettei nollia saanut kuin muutama koirakko.

Kisan jälkeen lähdimme treenikaverimme Nellin kanssa reilun puolentoista tunnin metsälenkille. Ei tainnut olla kisoissa vielä tarpeeksi haastetta Tepolle, sillä metsässä höyryjä päästeltiin taas siihen malliin, että meikäläisen hermot olivat kovilla ja kutsut falsetissa. Teppo on ikävä kyllä tainnut vihdoin hokata, ettei kannata paljon perustaa emännän kutsuista, kun vaarana on hihnaan joutuminen. Läskinen porsaan sivukaan ei enää pojua houkuttele riittävästi irti hajujen kimpusta. Ja arvatkaa vaan, veteleekö poika tällä hetkellä hirsiä kaiken riekkumisen jälkeen? No eipä tietenkään, vaan odottelee kynnysmatolla, voitaisko lähteä vielä lenkille!