Viime perjantaina oltiin jälleen treenaamassa SM-joukkueen kanssa. Tällä kertaa valitettavasti meitä oli paikalla vain neljä, ja paikalla makuussa vain kolme, joista yhdellä tytöllä vielä juoksun loppuvaihe päällä. Hieman pohdittiin, miten toimitaan, mutta päädyin sitten kokeilemaan Tepon paikallamakuun vahvuutta. Juoksuinen tyttö oli kaukana vasemmalla puolella ja toinen tyttö välissämme, Tepolla oli varmuuden vuoksi hihna kaulassa ja itse olin vajaan 10 metrin päässä. Kyllähän se pojun nenu sinne vasemmalle kääntyi, mutta hienosi herra pysyi paikallaan eikä edes vikissyt. Mahtavaa!

Edistystystä on tapahtunut seuraamisessa, jossa pitäisi saada vielä lisää kestävyyttä. Vasemmalle käännökset sujuvat aiempaa paremmin, täyskäännös voisi olla rivakampi. Ehkä otetaan kuitenkin lelu taas mukaan seuraamiseen.

Maahanmenossa ei sinällään ongelmia, vaikka epämieluisa hiekkakenttä. Seuraamisesta poju ei kyllä vielä maahan mene. Seisominen onnistuu, mutta ottaa kyllä lisäaskeleita. Sen sijaan harjoittelu on tuottanut tulosta siinä, että poju pysyy hyvin paikallaan, kun palaan sen luo. Luoksetulon loppupää vaatii vielä treenausta paljon.

Treenien päätteeksi otettiin ruutuun meno. Lelu ruutuun ja Teppo liikkeelle: eikä mikään voisi olla Teposta hauskempaa!