Eilisissä treeneissä olikin jännät paikat, kun tehtiin avoimen liikkeet (hyppyä lukuun ottamatta) kokeenomaisesti. Ennakkoon arvelin, ettei hommasta tule mitään, kun on mennyt treenitkin välillä ihan hurvittelun puolelle. Teppo kuitenkin yllätti positiivisesti, ja ohjaajamme oli sitä mieltä, että viilauksella saadaan liikkeet kasaan kesään mennessä. Uskaltaiskohan ihan niin optimistiseksi kuitenkaan heittäytyä?

Paikkamakuussa poju tuntuu piippaavan aina jätettäessä, mutta sitten hiljenee. Palatessa se nousi istumaan ennen käskyä, mutta voi miten topakasti! (Onkohan tullut vähän liikaa harjoiteltua istumis-käskyä?)

Seuraaminen ja seuraamisesta maahanmeno menivät ihan mukiin menevästi. Samoin nouto, jonka kanssa on kyllä puurrettu. Tosin noudon perusasennossa on vielä hiomista, sillä välillä poju jää liian kauas, välillä vinoon.

Seuraamisesta seisomaan jäämisessä meikäläiselle vasta selvisi, että ennen koiran sivulle menemistä pitää mennä sen taakse. Muutoin liike putkeen, mutta kääntyi luonnollisesti ihmettelemään, miksi kävelin ohi, kun ennen ei ole tällaista tehty.

Sitten lopuksi ne kaikkein ongelmallisimmat. Kaukokäskyissä Teppo on vielä tosi epävarma. Etäisyyttä ei voi vielä ottaa täyttä määrää ja usein tarvitaan käskyn toistaminen, mutta pysyy kuitenkin hyvin paikallaan liikkeet tehdessään. Ja sitten se luoksetulon pysäytys! Taas kerran on tullut mokattua treenausta. Poju lähti kuin raketti ja pysähtyi hyvin, mutta, mutta... Sitten se tietysti alkoi välittömästi etsimään lelua eikä tullut lainkaan sivulle, koska lelua ei löytynyt.

Yleisvaikutelmahan oli luonnollisesti yltiöaktiivinen ja koira aivan kierroksilla. Noudossa se rupesi jo hyppimään kapulan perään ja meinasi ihan riehaantua. Yritettiin rauhoittua ennen omaa vuoroamme, mutta kun samaan aikaan kurssimme hurmaava tyttö yritteli samaa, niin eipä oikein onnistunut. Aina yhtä vaikeaa löytää sitä oikeaa virettä!