Joulukuu hurahti aikamoista kyytiä ja blogiakaan ei ehtinyt juuri päivittää. Tepon kanssa harrastettiin ihan yhtä ahkerasti kuin muulloinkin. Lisäksi tavattiin koirakavereita ja muitakin kavereita.

Porokoiratyttöjen luona oltiin visiitillä ihan marraskuun lopulla. Teppo odotti tyttöjen kanssa yksin, kun haukkujen emännät olivat ratsastamassa. Ilmeisesti Teppo oli käyttäytynyt aivan herrasmiesmäisesti tyttöjen kanssa, sillä niin sulassa sovussa kaikki kolme ottivat meidät ratsastusreissulta vastaan. Herrasmiehen elkeet sitten unohtuivatkin Hyvinkään metsissä, joissa herra vaan räyhäsi tytöille ja lähti sitten taas lopulta omille retkilleen.

Itsenäisyyspäivänä tavattiin saksanpaimenkoira Peppi Sipoossa. Metsälenkillä poika taas näytti pahimmat piirteensä: ei suostunut Pepin kanssa leikkimään millään ja hetken luulin jo sen ryhtyvän tappelemaan, kun Peppi yritti sitkeästi saada herraa leikkimään. Lopulta Peppi luovutti ja Teppo lähti taas seikkailuilleen. Missä lie käynyt, kun turkki oli täynnä pienen pieniä siemeniä. Kun sitten metsälenkiltä palattiin sisälle kahvittelemaan, alkoi Tepollekin leikki maittaa ja sisällä reuhuttiin.

Joulukuussa Teppo oli myös uudessa hoitopaikassa, kun emäntä oli koko lauantain tanssiseuransa pikkujouluissa. Vähän huolestutti, vaikka Teppo kiltti onkin, niin välillä se on vähintäänkin vilkas, jollei jo ihan vallaton remustelija. Tällä kertaa kuintekin hoitotäti kehui Teppoa superkiltiksi. Kuulemma räyhäävä villakoirapoikakin ohitettiin hiirenhiljaa eikä ulkona vedetty pätkääkään.

Ihan joulun alla tavattiin myös lapsuuden ystävä Bono-collie. Aina pohdituttaa herrojen yhteistoiminta, kun molemmat ovat melko samanikäisiä. Hyvin pojat kuitenkin kirmasivat metsässä sulassa sovussa. Ihan pikkuisen kränää tuli, kun Teppo jännittyi suurnautseriuroksen kohtaamisesta ja purki jännitystään Bonoon.

Joulu sujui rauhallisesti. Kinkku maistui Tepolle, ilmeisesti vähän liikaakin, koska agilitytreeneissä sitä jo Tankki-Tepoksi pilkattiin. Joululahjoista lelut veivät kuitenkin voiton namuista: törähtelevä siili ja vetonaru saivat oitis kyytiä.

Vuoden viimeinen päivä oli yhtä räiskintää. Kyllähän Teppo kuunteli kaikkein pahimpia ikkunan alta kuuluvia pamauksia, mutta loppuillasta räiskettä oli jo niin paljon, ettei se paljon viitsinyt paukuista välittää. Rohkea haukku!