Viime viikolla treenattiinkin agilityä oikein olan takaa, peräti kolmena päivänä. Tiistaina oltiin Ojangossa epiksissä, torstaina oli ulkotreenit ja sunnuntaina ensimmäiset hallitreenit.
Epiksissä kyllä vähän hermostutti, mutta ei niin paljon kuin virallisissa kisoissa. Upeaa oli, että rataan sai tutustua kunnolla puolen tunnin ajan ennen kilpailun alkua. Yritin nyt keskittyä oikein kunnolla. Pohdin reittejä ja mitä koira näkee esteen ylittäessään. Ensimmäinen yritys tuotti kymmenen virhepistettä ja aikaylityksen. Käsittääkseni yksi virhe tapahtui kepeille menossa ja toinen niiden jälkeen. Molemmat johtuivat siitä, että jostain käsittämättömästä syystä tein valssin keppien molempiin päihin ja sitten vielä myöhästyin kummassakin ja tukin Tepon tiet. Puolustuksekseni täytyy todeta, että moni muukin kilpailija teki nuo samaiset valssit. Toiseen kierrokseen olin henkilökohtaisesti paljon tyytyväisempi, vaikka siltä tulikin hylkäys. Nyt jätin valssit pois ja loppuosa rataa sujui hienosti. Hylkäys tuli radan alkupuolelta, kun en kääntynyt kaarteessa tarpeeksi ajoissa ja Teppo kaarsi muurin ohi. Sitten tietysti pönttö huusin sitä takaisin ja se hyppäsi muurin väärältä puolelta. Itseeni olin poikkeuksellisesti kuitenkin suhteellisen tyytyväinen, sillä nyt homma pysyi jotenkuten kasassa, enkä tehnyt ns. tyhmiä virheitä. Koirakin pysyi koko ajan näköpiirissä.
Torstain treenit menivät aika heikosti. Itse olin järkyttynyt, kun juuri ennen treenejä olin huomannut, että autooni oli yritetty murtautua. Melkein kyllä kannattaisi jättää treenit väliin, jos itse on todella huonolla tuulella. Yksi huolenaihe kuitenkin on syytä pistää merkille: Teppo pelkäsi nyt aika tavalla keinua. Se yllätti, koska viime aikoina se on ollut aivan älyttömän innostunut keinusta ja tehnyt lentokeinuja. Ettei vaan olisi siinä sitten kuitenkin pelästynyt rymähtävää keinua?
Hallitreeneissä kokeiltiin namipalkkaa, jotta pojun kierrokset ja erityisesti haukkuminen vähenisi. En tiedä oliko namin ansiota, mutta hieman vähemmillä haukuilla selvitiin. Treeneissä harjoiteltiin erityisesti persjättöjä, ja nyt koin jonkinlaisen valaistumisen: ohjausliikkeissäkin pitää olla selvillä jo suunta seuraavalle esteelle, ettei jää vain pyörimään esteen eteen. Huoli keinusta laajeni nyt puomillekin: hurjia vaikeuksia Tepolla uskaltautua puomille! Mistäs ihmeestä nämä keinu- ja puomiongelmat nyt yhtäkkiä taas putkahtivat?
